Mä olen niin kateellinen kaikille. Kaikille joilla on kavereita. Paljon kavereita. Niille, joiden ei ikinä tarvii olla yksin jos ne ei haluu, joille kaikki soittelee ja kyselee haluisko nähdä, niille joita ihaillaan ja vihataan. Mua ei kumpaakaan. Ei ihailla tai vihata. Ei vaan huomata. En kestä lukea galleriassa ihmisten kommentteja toisille. Mun niinkutsutuille kavereille, kaikki soittelee perään, kommentoi galleriassa, niillä on kavereita, ja niillä ei ole aikaa mulle. Eikä ne enään edes huomaa mua. Mun poikaystävä, no se on semmonen johon kaikki muijat on kuses. Sillä on niitä kavereita vaikka muille jakaa. Joka vituttaa mua. Koska se aina näkee sen kavereita, ja mä istun yksin himassa odottamassa sitä, kun ei ole ketään jota vois  nähdä tai mitään missä olla. Ainoo mitä mulla on, on mun poikaystävä. Tuskin sitäkään kauaa. Mä vaan hajoon tähän. Vitun angstinen teini perkele.